Oletko tosissasi heittämässä koko suhteen romukoppaan? Joidenkin heikkojen todisteiden valossa, etkä edes kysy ketä asia koskee!!
Vittu et olet ihan kusipää!!
Olen oppinu läksyni!
Tiedän miltä tuntuu elää epätietoisuudessa ja olla vaan.
Olen elänyt jo niin monta vuotta!!
Et voi oikeesti uskoo tota paskaa!! Olen kuullut noi samat syytökset oikeesti jo isäsikin
suusta ennen sua, kaiken!
Silti annat sen vaikuttaan meidän suhteeseen!
Toiset elää tulevaisuutta ja toiset menneisyyttä.
Niin, te elätte sitä jälkimmäistä!
Hyvin olet isäsi poika!
Ei uskoa, että hän on vain isäpuoli sulle, rakas!!!
 

Ja kyllä, olen myynyt pikkarit 100€, ja nekin oli feikit. En myynyt niitä suoraan jalastani, olin vain nuori joka tarvitsi rahaa!
Kamalaa!! Ja ehkä toisetkin.
Mielestäni siinä ei ole mitään väärää!! Ei olla edes tunnettu silloin, rakas!
Haluaisin kyllä mielenkiinnolla nähdä, nämä sun "mielikuvitus äijät"
jotka mua on muka pannu suhteemme aikana, ja vaihtaa vaikka
kuulumiset!!
Niin saat todisteet siitä!
Niin, aika raukka paska saat olla.
Kun et edes suostu puhuun tai
todistaan mulle niitä asioita mitä muN väitetään tehneenI!!
KUN NIITÄ EI OLE!!
 
 
Jos sulla itsellä on asian tiimoilta, vielä jotain KYSYTTÄVÄÄ niin kysy.
Kyllä mää vastaan.
Jos nää on jotain isäs tuomia kavereita, niin sitten en puutu asiaan.
Koska tiedät itsekkin että se jauhaa paskaa! Eikä tasan pidä paikkaansa
mikään mikä sen raukkapaskan suusta tulee!!!
Etkö tajua että isäs käyttää sua hyväkseen.
Olet sille vain pankki minkä päällä minä istun, ja kun rahantulo loppui
isälles, etkö nää että siksi se haluaa minusta eroon???
 
Ja jos olen kuvannut jonkun vitun sexivideon, missä en edes itse esiiny, ei
se musta huoraa tee????
Eikä nyt tollaisia muiden asioista huudella!!
Luottamus se tärkein on suhteessa, ja ystävyydessä pätee sama!!!
Kaikki olemme menneisyydessä tehneet asioita jos toistakin, mutta
mielestäni niitä ei tarvi repiä auki joka kerta kun joku asia sattuu ottaan
päähän.
 
Älä anna sydäntä sellaiselle joka on sen jo murskannu. Älä toivo
mitään turhaan sellaiselta joka sinua ei ymmärrä tai kunnioita.
Etsi uusi tie, uusi toivo.
Suojele itseäsi, äläkä enään toista menneisyyttäsi.
Sinulle on luvassa erilainen huominen. Menneisyyden kertaus ei tuota
kuin pahan mielen!

Mikään maailman asia ei olisi pystynyt rikkoon meidän rakkautta!!!
...tai ainakin uskoin niin.
Kaikki olisi hyvin kuin vain olisit suostunut kuuntelen tai edes
puhuun mun kanssa!
...sattuu sydämmeen saatanasti, kun mikään ei ole niin kuin kuvittelet!

Huudan sua luokseni, 
sydämmeni kaipaa viereesi,  
itken verta, kun tiedän että tää ero oli turhin ikinä!!!

Vai oliko tämä sinun tapasi päästä musta eroon?
Millä ihmeellä tästä selviän?? Kerro pupu mullekkin kun sä tiedät??
Rakastan sua niin paljon paljon paljon!!

 En pysty ymmärtämään tätä kaikkea!
Olenko Ainoa ihminen jolle sattuu ja tapahtuu tälläisiä asioita!
Välillä tuntuu että eläisin jossain elokuva kohtauksissa...
Hauskinta tässä on se etten ole edes tehnyt mitään, kai mä nyt itse
tiedän paremmin kuin muut! En usko enään ikinä sun rakkauteen!!

 Et voi kuvitellakkaan, miltä musta tuntuu!! Tai voit!
 Jos rakastit mua yhtään.
 Kyllä minua on huonosti kohdeltu ennenkin, mutta sinä olet niistä kyllä ihan omalla tasolla.WAU...
en ikimaailmassa voinut kuvitella että pystyt tuollaisiin tekoihin ja
sanoihin ja olen pahoillani siitä et susta tuli se ihminen miksi et
ikinä halunnu enään palata,
Vika on varmasti siinä, että rakastat liikaa niin kuin Helmin kanssa kävi,
varmasti samat oireet ja tyyli, mutta eri syyt!  Vikaa on myös mussa, sitä en kiellä!! Itsenäisyys!
Mä toivon ettet ikinä rakastu kehenkään koska se ei ole oikein
toista kohtaan! Vai voiko edes noin toivoa?
Se on sama kuin kuolema, tappo, murha. Se on rakkausmurha...  Jos kohtelet naisiasi näin!

Tuntuuko joskus että arki on elämää tylsempää.
Väsyttää, mietityttää, kiukuttaa.

Odottaa että rakas tulisi kotiin.

Sit taas kaikki hyvin kun on kaveri kainalossa.
Ei jaksa siivota tai tehdä yhtään mitään.
Koti on kuin pommin jäljiltä.

Masentaa kun ei tiedä mitä elämältä haluaa.
Siis työ ja sosiaalistuminen.

Niin monta vuotta kotona tekee tehtävänsä.
Riitoja ja erimielisyyksiä on riittänyt.
Ihme että ollaan yhdessä ylipäätään.
Niin kivinen kuin parisuhde voi olla.

Sit kun kaikki pitäs olla hyvin.
Niin miestä vaivaa joku..
Oman pään ongelmia, pelkoja, painajaisia.
Tänään on ilta, kun taas puhutaan.
Mitenköhän taas menee.

Pystyyköhän mies koskaan pääsemään yli peloistaan ja alkaa elää täysillä.
Mies jota maailma on koulinut.
Ottanut naisen takaisin, jolla yhteinen myrskyinen tie ollut.
Kaikki pelot uudestaan käsitellään.
Yritetään sovittaa itsemme toisillemme.
Pelottaa kuinka tää taival tulee päättymään.
Järin paljon en sitä mieti, vaan elän samalla ja katson päivä kerrallaan.
Kunpa mieskin pystyisin siihen, vuosien jälkeen
Istun tietokonetunnilla, opettaja höpöttää.

Rakkaani mielessä koko ajan.
Mitenköhän yllättäisin pupuseni.
Ajatukset renaa edestakaisin, tuntemattomien hengitys niskassani.
Tehdään hakemusta tekstinkäsittelyohjelmalla.
Olen jo 32  enkä ikinä ole tehnyt moista.
Missäköhän sumussa olen kulkenut vuosia, lapsien tulon jälkeen. On jotenkin vaikeaa palata työelämään seitsemän vuoden jälkeen, niinä vuosina ihminen eristäytyy omiin pikku kaavoihin ja elää niin kuin on tottunut.

Lapset alkaa olla jo isoja, erokin tuli miehen kanssa, niin myrkyistä kuin olikin, emme vaan toteutettu toistemme tarpeita, nyt kamppailen yksin tietäni eteenpäin, tietäen että vaara piilee joka kulmassa.

En osaa sanoa mitä pelkäsin eniten tässä elämässä, itseäni vai elämää.

Sitä täytyykin alkaa selvittämään. Niin paskalta kuin se kuulostaakin. Ei tässä yksin olemisessa mitään vikaa ole, mutta välillä kaipaa sitä läheisyyttä, mitä kaksi aikuista ihmistä pystyy antamaan toisilleen ja tekemään siitä taidetta, jonka tuntee joka solulla, saa ihmisen hymyilemään aidosti. Eksäni kävi hakemassa loput tavarat, ei oltu nähty kahteen kuukauteen, katsoi mua silmiin ja tuli halaamaan, en tuntenut mitään häntä kohtaan, ennen olisin ollut sulaa laavaa hänen edessään.

Näin se ihminen muuttuu ja rakkaus kuolee